Tälläiseen optiseen illuusioon aloin pohjata suunnitelmaani. Ajattelin tämän optisen illuusion kuvaavan myös ihmisen aistien rajallisuutta verrattuna maailmankaikkeuden eri tiloihin; Mitä kauemmas tai lähemmäs mennään, sitä vaikeampaa havainnointi on. Teoksessa reunoilla ovat vaikeimmin havaittavat asiat: ylimpänä koko universumi ja alimpana sen perusosaset supersäikeet. Aloin miettiä sarakkeiden toteuttamista digitaalisesti ja sitten niiden muuttamista fyysiseen muotoon. Alunperin suunnitelmissani oli käydä painattamassa pleksiin tuotettamani kuvat - päädyin kuitenkin toisiin ajatuksiin kuullessani hinnasta. Painatus olisi maksanut kaksinkertaisesti jo valmiiksi kalleisiin materiaaleihin verrattuna. Yritin etsiä toimivia korvaavia ratkaisuja painatukselle ja aloin pohtimaan piirtoheitinkalvojen käyttöä.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Rakenteen päätettyäni aloin miettiä kaksiulotteista toteutusta; millä tavoin ja millä tyylillä tekisin molekyylit tai kvarkit, entä galaksit ja maailmankaikkeuden? Aluksi ajattelin toteuttaa jokaisen sarakkeen luonnontieteellistä kuvaustapaa käyttäen, mutta ajattelin tämän tavan olevan hieman tylsä. Päädyin piirtämään konkreettiset nähtävät asiat kuten ne esiintyvät omilla silmillämme katsottuna, mutta molekyylit ja pienemmät osaset yksinkertaistin abstrakteiksi geometrisiksi kuvioksi, joissa jokaisessa on jokin idea. Kvarkit ovat nuolia, jotka suuntautuvat ylös tai alas (up- ja down-kvarkit) ja nämä muodostavat atomin ytimen. Atomit muodostavat molekyylejä, joissa neliöt ovat ytimen hiukkasia ja niitä ympyröivät kehät atomin elektronikuoria. Myöskään väriasetelma ei ole aivan tuulesta temmattu. Se käy läpi katkonaisesti kaikki ihmissilmälle näkyvät värit pienemmästä, violetista - suurimpaan, punaiseen. Alhaalla on siis universumin pienimmät rakenneosaset ja pienin aallonpituus, ylhäällä suurin kokonaisuus ja suurin aallonpituus. Ajattelin tämän kuvaavan yhdessä kolmiulotteisen rakenteen kanssa ihmisen rajallista kykyä havainnoida ja tajuta maailmaa; Ihminen on aisteiltaan rajoittunut ja niiden varassa.

6. Maailmankaikkeus

 

Valitsin aiheen, koska maailmankaikkeus on aina ollut kiinnostava asia. Pienenä lapsena olin kiinnostunut avaruudesta ja kiinnostus ei ole ainakaan laantunut vuosien saatossa. Kun aloin suunnittelemaan teostani, minulla ei ollut kovin suurta visiota tulevasta. Suunnitelma alkoi kuitenkin rakentua pikkuhiljaa ja aloin päätyä teokseen, jossa yhdistyisi sekä kaksiulotteinen että kolmiulotteinen toteutus. Halusin tuoda myös koko universumin esille, pienimmästä suurimpaan.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Pohdin jonkin aikaa toteutustekniikkaa. Toisaalta halusin käyttää digitaalisia piirtotaitojani, mutta en tiennyt, miten saisin ne konkretisoitua tähän taideteokseen. Juuri konkreettisuus oli se asia, jota halusin teokseen tuoda. Tämän takia teoksen kolmiulotteisuus oli tärkeää. Aistimisen pitäisi tulla teoksen katsojalle ja hänen pitäisi toimia havainnoitsijana teosta katsellessaan. Varsinkin idea katsojasta riippuvasta taideteoksesta alkoi kasvaa yhä suuremmaksi. Aloin miettiä toteutustapaa, jossa olisi erilaisia osittain läpinäkyviä palasia käännettyinä eri suuntiin. Tämä taas loisi tilan tunteen, jota kaipaan. Aivan ensimmäiseksi mietin vaihtoehtoa, jossa erilaiset läpinäkyvät pleksit täydensivät väreillään toisiaan. En kuitenkaan jäänyt tähän ideaan, vaan kehitin sitä pidempään, jolloin keksin porrasmaisesti asetellut pleksilevyt. Tällä tavoin käännetyt pleksit olisivat tietystä kulmasta katsoen havainnoitsijalle täysin samassa linjassa, mutta teosta hieman tutkittaessa selviääkin niiden olevan toisistaan erilaisessa linjassa.

Ensimmäisiä suunnitelmia

Universumi

Galaksijoukot

Linnunrata

Tähtisumu

Aurinkokunta

Planeetta

Kasvi

Solu

Molekyylit

Atomit

Kvarkit

Supersäikeet

visio kirkastuu

Kokoaminen ja toteutus

Aloitin kokoamisen suunnittelun. Kolmiulotteisen muodon takia laskujen piti olla melko tarkkoja, jotta pleksit pysyisivät linjassa. Pleksien kiinnittämiseen mietin monia vaihtoehtoja. Ensin mielessäni oli malli mekaanisesta kiinnityksestä, mutta totesin tämän liian aikaavieväksi, enkä tiennyt kuinka paljon pleksi kestäisi porausta. Päädyin liimaamiseen ja toivoin löytäväni tarpeeksi vahvaa liimaa teoksen toteuttamiseen.